On valtava määrä erilaisia digitaalisia palveluita, jotka ovat käytettävissä internetin kautta. Netin kautta palvelun käyttäminen voi tapahtua joko sovelluksen avulla tai nettiselaimen avulla. Koska palveluiden määrä on valtava, niin mahtuu joukkoon myös sellaisia, jotka eivät ole luotettavia. Tällä sivulla käsitellään asioita, jotka voivat auttaa tunnistamaan turvallisen kaupallisen digipalvelun, kuten esimerkiksi äänikirjapalvelun.
1: Palvelun käyttäjän tietojen yksityisyyteen suhtaudutaan vakavasti. On tärkeää, että palvelu tarjoaa selkeässä muodossa olevaa informaatiota siitä, mitä tietoja se palvelun käyttäjistä kerää ja miten niitä käsittelee. Tähän näkökulmaan liittyy vahvasti paljon puhuttu GDPR-säännöstö.
2: Kerrotaan selvästi, mitä palvelun ostamalla saa. On tietysti ymmärrettävää, että yritykset kehuvat niiden omia tuotteita, jotta ne saavat asiakkaita. On kuitenkin myös niin, että jos yritys ei ole valmis kertomaan avoimesti siitä, mitä palvelusta maksamalla varsinaisesti saa, niin ei kyseessä olevaa palvelua voi pitää luotettavana. Jos vaikkapa miettii äänikirjapalveluita, niin on palveluiden syytä kertoa avoimesti siitä, miten paljon käyttöaikaa palvelun ostamalla saa.
3: Ei yllätyskuluja. Kaikista kaupallisen palvelun kuluista pitäisi olla saatavilla kattavasti ja selkeästi tietoja jo ennen kuin palvelusta siirtyy maksamaan. On ärsyttävää sekä kyseenalaista, jos esimerkiksi vasta kassavaiheessa ilmoitetaankin, että muiden kulujen lisäksi veloitetaan jonkinlainen maksutapakulu. Tuollainen toimintamalli antaa myös laajemmin huonon kuvan kyseessä olevasta palveluntarjoajasta.
4: Ilmoitetaan selvästi tilauksen pituus. On eroja siinä, miten pitkiä tilausjaksoja eri palvelut tarjoavat. Esimerkkinä tuohon liittyen voi mainita, että VPN-palveluiden kohdalla on tarjolla kuukauden, vuoden ja esimerkiksi kahden vuoden tilausjaksoja.
On toki sinänsä hyvä, että on tarjolla eri pituisia tilauksia, mutta ongelmaksi tuo voi muodostua, jos palvelu mainostaa hintaa kuukautta kohden, mutta ei tee heti aluksi selväksi, että kyseisen (monesti halvan) kuukausikohtaisen hinnan saamiseksi pitää sitoutua esimerkiksi kahden vuoden tilaukseen. Jos noin tapahtuu, niin saattaa huomata kassalla, että vaikkapa olettamansa 10 euron kertamaksun sijaan yritys haluaakin nyt heti yli sadan euron maksun. Mikäli tuollaista tapahtuu, niin antaa se syyn epäillä, että yrityksen toiminnassa on ehkä muitakin asioita, jotka eivät ole niin hyvin kuin olisi toivottua.
5: Selkeät peruutusehdot. Digipalvelut mainostavat usein esimerkiksi 30 päivän tai jopa pidempää ”rahat takaisin” -peruutusoikeutta. Voi kuitenkin olla eroja siinä, missä tilanteissa rahat ollaan valmiit palauttamaan sekä siinä, millä tavalla ja miten nopeasti rahat mahdollisesti palautetaan, jos tilauksen peruu. Varsinkin isompaa ostosta tehdessä on siis hyvä selvittää peruutusehdot jo ennen kuin maksaa palvelusta. Yksi internetin kivoista puolista on se, että jos tietty palveluntarjoaja myy tuotetta vain huonoilla peruutusehdoilla, niin löytyy kuitenkin usein myös sellainen palveluntarjoaja, jolta ainakin lähes yhtä hyvä tuote on saatavilla huomattavasti paremmilla peruutusehdoilla.
6: Pyydetään vain aidosti tarpeellisia dokumentteja asiakkaasta. Tyypillinen digipalvelu, esimerkiksi äänikirjapalvelu, ei tarvitse esimerkiksi kuvaa asiakkaan passista. Jos saat digipalvelulta pyynnön lähettää sellaisen dokumentin, jonka pyytäminen tuntuu ylimitoitetulta, niin voi kyseessä hyvinkin olla jonkinlainen huijaus. Erityisen varovainen kannattaa olla sähköpostilla ja puhelimella tulevien pyyntöjen kohdalla.
7: Sitoutuminen ilmaiskokeilun kohdalla? Erilaiset digitaaliset palvelut tarjoavat usein mahdollisille uusille asiakkaille ilmaiskokeilun alkuun. Ennen ilmaiskokeilun aloittamista on hyvä varmistaa huolella se, mihin on varsinaisesti mahdollisesti sitoutumassa, jos aloittaa ilmaiskokeilun. On nimittäin varsin tyypillistä, että jos ilmaiskokeilua ei keskeytä ennen kuin sen aika kuluu umpeen, niin alkaa palveluntarjoaja veloittamaan palvelusta ilman erillistä ilmoitusta. Erityisen ongelmallista tuo voi toki olla siinä tapauksessa, jos palvelu on kallis. Mikäli palveluntarjoaja ei kerro selvästi ilmaiskokeilun sitoutusmiehdoista, niin palveluntarjoajaa voi pitää luotettavana.
Ilmaiskokeilu-näkökulman voi nähdä pätevän tavallaan myös esimerkiksi niin sanottuihin virtuaalisiin luottokortteihin. Jotkin tuollaiset tarjoavat alkuun korotonta maksuaikaa, mutta sitten kun se on kulunut umpeen, niin saatetaan alkaa veloittamaan korkoa, joka ei ole halpa. Jos mahdollisen korottaman maksuajan ehdoista ja mahdollisesti myöhemmin veloitettavasta korosta ei kerrota selkeästi, niin voi edessä ole ikävä yllätys.